Elikkä siis nyt on tapahtunut kovinkin ja paljon.
Keskiviikkona yritettyäni lukea Ruotsin kielioppia (Joka ei muuten siis onnistunut järin valloittavasti), unohdin arjen ja pakenin rakkaalle toverille, Aleksille.
No tämä huimapäinen jalkapalloveikko sitten viihdytti minua ensin tutustuttamalla minut mm. kappaleeseen "Never Say Never" hyvin, hyvin tarkasti. Tämän ajattelimme tehdä kirurgisen operaation digiboxille, ja sieltä löytyi oi niin paljon American Idolin jaksoja joita tuli sitten siinä suu lommolle tuijoteltua.
Myöhemmin kovasti pelailimme jotain ihan hassuja videopelejä ja illan pimeinä tunteina pakenimme Mustion pimeille kaduille jossa kovasti henkeviä jutusteltuamme löysimme itsemme erään valtaisan omakotitalon pihasta, ja ajateltiin vaan "tulla sisään" niinkuin matkalla meille saapunut tekstiviesti oli ilmoittanut (Huomatkaa, meidät siis oltiin ihan kutsuttu).
Siellä ne tytöt sitten vaan meikkaili toisiaan, joten kovasti ei oikein ollut meillä mitään tekemistä, paitsi jutella lisää henkeviä, ja kai me jossain vaiheessa eksyttiin taas vaihteeksi puhumaan hieromasauvoista.
Ja missasin South Parkin, kuolkaa.
Keskiviikkona ei pahemmin otettu kuvia, paitsi yksi ihan kiva lamppukuva tyttöjen huoneesta eksyi nyt tännekkin:
Sitten jossain vaiheessa käppäiltiin takaisin Allun majapaikkaan minne levitin ihanaisen petini, samalla, kun tämä synkkien nurmikenttien sankari meni ja simahti omaan punkkaansa. Kohtalooni tyytyneenä pelasin Tetristä kunnes nukkumatti minut korjasi luokseen.
Aamulla tuli kovin aikaisin herättyä, kun oli kovin supersiisti tapaaminen sovittu yhen parhaan Viherin kanssa, ja sitten joskus aamulla karkasin bussiin, joka kiidätti minut from Black River City to Karis, jossa masennuin sitten n.20minuutin ajan ennenkuin VR tarjosi minulle aivan järkyttävän mukavan Intercityn (Joo, ihan vaan mulle...), joka valtavia nopeuksia rikkoen saapui tosi tosi aikasin aamulla stadiin.
Siellä sitten piiitkän tovin odoteltuani tämä aivan ihanan luppana vihreään supertakkiin (joka kuulemma keväällä on myös viileämpi, kun siinä on joku superhuijausvuori, että se menee kans keväällä ilman, että kuolee johonkin ylilämpöjuttuun) kietoutunut Mira juoksi valtavaa vesilätäkköä uhaten luokseni.
Valtavan mietintämyssytuokion jälkeen tultiin tulokseen, että tarvitsemme ruokaan, next stop -> McDonalds. (Älkää edes aloittako).
Kuulostaa sinänsä helpolta tehtävältä.
"Mennään assalta mäkkiin."
Matka oli yhtä helvettiä kahdelle lapselle joilla kummallakin ehdottoman huonot loskakelikengät, vaikka kovasti vieraiden kysyessä vakuutellaan, että "on tosi hyvät kengät".
Eli siis kiitän niitä onnettomia aurauksia mitä tuolla oli suoriteltu, kauheat kasat loskaa ja vettä ja kurjuutta just siellä minne piti mennä. Ja sitten meiän yli melkeen ajettiin (kahdesti...) Circuksen edessä, olihan sekin tosi mukavaa, kaksi rietasta kuorma-automiestä etsii vain nuorta lihaa, eikun...
Ja vihdoin lumikinoksesta kaivauduttuamme näiemme sen valkoisen rakennuksen, siinä sitten hyristeltiin suurimmat lumet pois, potkaistiin ovi sisään ja rynnittiin sisään ihan kuin oltais oikeesti jotain tosi siistiä tekemässä (oikeesti oli vaan Conversen kantapäässä vettä).
Ja nyt ihan vaan teidän lukioiden takia jätän kertomatta kaikki muut keskustelut mitä tuolla tapahtui (Liikaa lätkäpelaajajonnehenkisyyttä), mutta kivan (ja sosiaalisen) kuvan sentään sain tuoltakin.
Tämän jälkeen päätimme käydä hieman kamppihomoilemassa, oli ihan siistiä, mutta ainakin minä kovasti masennuin, kun ei opiskelialla ole kaikkeen varaa, vaikka Carlingssista löysin vaikka mitä ihanaa, ja taisinpa minä löytää jopa sieltä superpuodista (siellä ylhäällä piilossa oli kiva puoti) kaulakorun tai kaksi.
Mäkkärin jälkeen on kovin loogista mennä ostamaan valtavat kasat herkkuja, koska seuraavana upeassa aukottomassa suunnitelmassamme oli käydä tsekkaamassa Saapasjalkakissa, vaikutti niin kovin mukavalta elokuvalta. Matkan varrella kuitenkin meille selvisi, että sitä ei näekkään muuna kuin 3Dnä.
"Voi helvetin kehitys."
Siinä sitten kovin pulihenkisen oloisina jonotimme salin edessä jo hieman ennen leffan alkua sisään, ja sieltäkin irtosi (taas vain yksi) oikein kiva kuva:
Sitten siihen tuli kaksi oikein rotevaa ja erittäin asiantuntijan oloista miestä, jotka sitten päästivät ihanan hempeän äänen.
"Noniin, voitte tulla sisän."
Kaikki muut menevät vakavana saliin, ja Antti kikattaa kuin pikkutyttö koko sen kolme metriä saliin asti...
Ovella meille kuitekni jaettiin sellaiset järkyttävät 3D lasit, jotka olisin samantien voinut laittaa pikapakettina helvettiin, oikeesti. Kuka helvetti nekin on kehittänyt...
Pari kuvaa teille meidän eturivin härskeilyasemista:
Ja tässä ne kirotun 3D lasit, joidenka takia kärsin päänsärkyä, ja niin paljon päänsärkyä. (+ kyllä mä oikeasti osaan kuvata, täräytin sitä kuvaa ihan tarkoituksella...)
Huomatkaa, meidän piti mennä katsomaan alunperin Suomenkielistä versiota, mutta luojalle kiitos mentiin original versiota katsomaan, voitte kuvitella sitä riemua mikä jatkui melkein koko leffan ajan, kun alkuteksteissä luki:
"Puss in Boots"
Joo. Oikeesti.
Ei nyt, ihan hyvä leffa se oli, ja tosi paljon kaksmielistä läppää viljeltiin (Eikai olis saanu, siellä nyt oli kuitenkin lapsia. Haha, niin varmaan.)
Sitten "Puss in Bootsin" jälkeen päätettiin vielä hieman kierrellä ennenkuin piti päästää Mira takaisin lukemisen pariin, eipä me oikeien mitään fiksua keksitty, yritin kovasti kuvaa hänestä saaha, mutta oli niin liikkuva hän, että en saanut kuin yhden epätärähtäneen.
Eikös hän olekkin oikein paijjatava? Sitä minäkin.
Siinä sitten halailtiin, ja toivoteltiin oikein mussuteltavia jatkoja, ja molemmat jatkoivat iloisesti matkaansa.
Siinä Intercityä odotellessa tuli napattua Robertsista aivan uskomattoman herkullinen Chai Latte mukaan, jota sitten lipittelin oikein tyytyväisenä junassa (Sain sen lastenvaunun jättikopin, all by myself, so happy!)
Junassa tuli sitten laulettua ja kuvailtua, tässä hieman tuloksia (Ei laulamisesta kuitenkaan. kuolisitte):
Sitten i Karis fiilistelin kovasti bussissa, kun oli ihan uusi Pohjolan Liikenne, oikein ihana ja mukava, toimiva ilmastointi, pehmeät penkit, ah sitä luksusta!
Illalla tuli sitten syötyä Fiskarissa oikein hyvää kotiruokaa ja katsosttua Tian kanssa tuo yksi mukava eläväkuva, oli sillä nimikin. The Town. Tosi kannattava leffa, suosittelen teille kaikille.
Aamulla tuli sitten painittua, ja suihkussa käynti muuttui melkeinpä nukkumiseksi.
Ja myöhemmin päivällä tänään käytiin keilaamassa Tammisaaressa, oli oikein mukavaa, kun kerrankin sujui tuokin touhu!
Tämä ilta onkin sitten suurimmaksi osaksi mennyt lähinnä Fysiikan kirjan kanssa lempiseksi ja oikein ihanan mansikkateen juomiseksi.
Toivottavasti tästä hieman kuvarikkaamasta päivityksestä oli teille edes hieman iloa. Yritän näitä jatkossa laittaa enemmänkin.
Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti