Eilinen.
Ei sitä voi kuvata kuin yhdellä sanalla. Kiitos.
" Kiitos, siitä, että saan olla osa elämääsi.
Kiitos, siitä, että soitat juuri silloin, kun aika on oikea.
Kiitos, siitä, että olet osa elämääni.
Kiitos, siitä, että olet näyttänyt minulle kuinka ihania asioita elämästä löytyy.
Siitä en kiitä, että en saa nyt olla luonasi. "
" Istun yksin ulko-oven edessä,
pitäisi pitää katse koulussa, siinä muka tärkeässä.
En kuitenkaan pysty kaipuultani keskittymään,
keskittymään mihinkään muuhun, kuin.
Sinuun.
Juon "Sadepäivän iloa", sitä minkä minulle näytit,
koska näihin hetkiin, näihin sateisiin hetkiin,
se tuo muiston sinusta.
Iloisen muiston."
Tässä hieman tämän hetken fiiliksiä, en niitä paremmin saanut teille muotoiltua, anteeksi siitä..
Koeviikko alkaa kohta puoliin olemaan hollilla, enkä saa sitä stressiä mielestä, luulin, että olisi helppoa, "vaan 4 koetta", keskiviikkona ensimmäinen, perjantaina seuraava, sitten heti maanantaina ja sitten perjantaina..
Ja kyllä, on miulla ikävä sinuakin. Yes, you.
Voisin kirjottaa tänne sivutolkulla, mutta jätän tän nyt tähän, ehkä huomenna olo olis jo parempi.
Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti