Heikottaa, huippaa, kädet alkaa vapista, ja taas sama jätkä pyttyä halaa.
Siinä about oma viisi minuuttiseni, joka tapahtui juurikin viisi minuuttia sitten. Stressi kaikesta alkaa vaan pikkuhiljaa ottamaan yliotteen, niskalenkin, oikeen koukun ja viimesen silmän räpäytyksen.
Koulu, sen menestyminen.
Työ, sen saaminen.
Onni, ei tahdo päästää irti.
Enään onneksi vain kolme viikkoa tätä ja sitten alkaa kesäloma, toivon vaan, että saisin töitä, jotta sen odottaminen ei olisi ollut turhaa.
Enempää teille valittamatta kerron mitä nyt viikonloppuna on tapahtunut:
Eilen tuli aluksi niin eeppiseltä kuulostava Suomi-Kanada peli, joka ensimmäisen erän jälkeen alkoi lähinnä tuottamaan vihanpurkauksia joka johti sitten siihen, että aloin pelaamaan Pokemonia Game Boylla. Joo oikeesti.
Siinä on kuvina pähkinänkuoressa mitä eilen tapahtui, palloiltiin ulkona, katottiin porukalla peliä (Kiitus Tia (!), Allu, Santeri, Henkka ja Tana), aikamatkustettiin Siwaan, ja pelailin sitten loppuillasta Pokemonia, ja joo mulla on kortsu ranteessa.
Tämä päivä tuli nukuttua pitkään, ja vain rentoiltuessa ja sairastellessa (nuhakuumeyskäjuttu) Tian kanssa, ja jossain vaiheessa otettiin pennut ulos ja olihan niistäkin pakko räpsiä kuvia, olihan se pikkuisille ihan uusi maailma! (:
Mukaan pääsi myös henk.koht mielipiteinen ihan hyvä kuva, kevätsade ft.aurinko on paras!
Koko viikonloppua on piristänyt Tian lisäksi myös nyt nämä ihanan karvaiset puhpallerot ja tuo Mustion poikamiesposse, kiitos teille, jaksan taas teiän takia tämän kolmisen viikkoa paremmin!
Tälle päivälle olisi vielä hieman sisätilojen siivoamista sekä huomiseksi äitille kortin tekeminen, kun on tuo muumimukikin jo paketoitu. Myös parit englannin esseet pitäisi kirjoittaa.. Hmm..
Näihin näkymisiin ja tunnelmiin, ouver an out!
Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti