maanantai 14. toukokuuta 2012

Kirjankanneet puhki kuluneet, niiden läpi ääni solisee

Eilen illalla (okei yötä se oli) tuli herättyä taas aivan ihanaan yskänpuuskaan jonka jälkeen ei oikein uni tahtonut tulla, joten rupesin lukemaan kirjaa.
Noh, siinä noin tunnin verran lueskelin Dmitri Glubjovskia eikä siinä mitenkään erityisemmin alkanut uni tulla, sen sijaan alkoi pääkopassa ne muurahaiset vaan vilkkaammaksi, joten rupesin selaamaan järkkärin muistikorttia.

Sieltä tuli löydettyä noin vuosi sitten otettu kylpyhuonekuvasarja, jossa pitelen lappua jossa on pieni lainaus eräästä Three Days Gracen kappaleesta, kuvassa on myös suu peitetty ideaalisiteellä ja olen muutenkin kovin paidatta kuvassa. (Taisipa mulla olla facebookissa tuo kuvakin profiilina vaikka kuinka kauan).
Ajattelin ottaa tälle kuvaus sarjalle eräänlaisen Vol.2 osan, ja kuten viimeksikin nämäkin kuvat otettiin siis yöllä, pimeässä, ainoana valonlähteenä yksi spottivalo, ja välineenä sama uskollinen Cänön.
Ja kuten viimeksikin, ei tälläkään kertaa onnistunut kuin yksi kuva, tai no.. onnistui ja onnistui.

Mielipidettä saa kertoa jos siltä tuntuu.



Kuvan lisäksi, ajattelin jakaa teille yhden huomion jonka olen tehnyt.
Hallissa on nyt meneillään olevan Suomi - Kazakstan pelin aikana soinut vaikka kuinka monta kertaa Rihannan - We found love, ja vaikka kuinka olen alkuperäisestä pyrkinyt pitämään, niin eikös tämä nyt ole vain hyperavaruuden verran parempi?
Am I right or what?






Cheers!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat