Huomisen pilvilinnani odottaa takaovellasi, kaulan ympärillä sillä on kultaista lahjanarua

Kaikki teistä on varmaan joskus kuunnellut radioo? Tiietteks, se juttu joka on vähän niinku TV mut ei silti. Kuitenkin, suurin osa jengist tietää Coldplayn - Paradise kappaleen, nyt tässä vaihees jos joku huokas tai ei tiedä lorua voi päätellä oman kohtalonsa. Ne sanat. Just ne.

Oon ollu tosi kauan kirjottamatta, joku 2-3kk, se on mulle paljon, jos en kirjottanut blogiin, niin piirsin, kuvasin, äänitin, tein jotain, että sain purettuu ahdistuskelmua naamaltain.
Ja viime aikoina en oo tehny tätä, ja oon antanu kelmun estää mua hengittämästä.
Se tuntu, pahalta.

Nyt jotenkin joulukuu ja muutenkin talvi on antanut kelmun taas lähteä kasvoilta ja antanu jotenkin ilmaa taas, jokainen teist tietää tunteen, kun astuu ovesta ulos talvella, ja auringon säteet osuu silmiin, puuterilunta pöllyää, kun avaa oven ja vedät ensimmäisen kerran happea.
Se tuntuu siltä. Hyvältä.

Ehkä se on vaan se mun vuodenaika, talvi nimittäin. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto. Hymynaama!

Haluun kertoa jotain tästä parist päivästä, eilen tuli oltua Viherin väen kanssa pikkujouluttelemassa Lippajärvellä, oli oikein mukautettavaa, vaikkakin pari hieman apatoskohtausta allekirjoittaneelle iskikin sinä iltana. Ilta vietettiin jotenkin todella sattumanvaraisesti päädyttyämme lukion oville, jotka oli auki, so, lets conquer! Aamulla sitten Lommilaan palelemaan, odottamaan bussia Lohjalle, jossa porukat oli jouluostoksilla, pummasin kyydin sit Prismalta Cittarille, josta lähettiin käymään Lidlissä. Meillä on tälle vuodelle pieni Babe, vaan 7,8kg, voi nyhky.

Mulle tuli tänään joulu hieman etuajassa, pitkään aikaan en ollut enoain nähny, ja tämähän tuli visitoimaan, ja toi kiltille Antille vaatteita, eli pari hupparia, yksi hassu poolovetoketjueläin ja muutama pikee paituli. Materialismin orgasmin multilumihuippu. Vähän niinku falsetti.

Nyt vietän iltaa Bolstassa Tautaun ja sen siskon kanssa, kokeellinen ruokasessio basilikatomaattijauhelipihvien ja soseiden kera, alkakoon. Ei, oikeesti oon ihan onnellinen, että on fiestaelruoka time, koska vatsa huuta neliapiloita täytteekseen. Hyvä Tautau, ne onnistuu kyl!

Päätän puheenvuoroni ja heitän hernepussin seuraavalla ringissä istuvalle ryhmän jäsenelle, haluun kumminkin päättää tämän päivityksen yhteen mulle erityisen tärkeeseen kappaleeseen. Hugs and kisses, u can only dream about wishes.

 

 

 

 

Cheers!